Aina näin hiihtoloman aikaan meidän kylillä tapahtuu. Meillä järjestetään Salppurin kisat. Hiihtoa, mäkihyppyä ja niiden yhdistelmää tarjolla koko viikonlopun. Lupauduin lähteä mieheni kanssa kisoihin jos saan katsella niitä sisällä lämpimässä. Jokainen voi arvata miten siinä kävi.
Muualta tänne muuttaneena voi vain ihmetella kuinka joka vuosi niin monet ihmiset raahautuvat paikalle katsomaan kisoja. Vaikka muuten urheilu ei heitä kiinnostaisikaan. Minua kiinnostaa nyt vielä vähemmän kun suomipojan ja -tytön suksi ei ole niin liukkaasti luistanut kun ehkä jos ennen vanhaan, hyvänä aikan.
Ainoa harmituksen asia on joka vuotinen ilotulitus jonka missaan. Edellisen kotimme kattoterassilta näki tulitukset ja kiikareilla suurmäen hyppyjäkin. Ei enää. Nykyään kuuluu ääni.
Tässä siis hieman balsamia haavoille ja fiilistelyä vanhoista tulituksista.
Metsästimme mieheni kanssa metrivetoketjua ja ajelimme ympäri kaupunkia eri kangaskaupoissa. No vetoketjukin vihdoin löytyi mutta löytyi myös muuta. Erään edukkaan kangaskaupan ovella oli lappu "Verhokankaita 1€/metri". Totesin, että kankaat olisivat varmasti ihan kamalia. Suureksi yllätykseksi kankaissa oli ihan hyviäkin yksilöitä. Ostin parhaan. Tosin en itselleni, vaan äidilleni. Ommella hurautan äidilleni verhot heti ensi viikolla.
Hyvää uutta viikkoa kaikille!! :)
-Päivi-
Hienot kuvat ilotulituksista.. varsinkin noi pallot :)
VastaaPoistaKiitos :) Voisi kai ne olla parempiakin jos vaan olisi parempi kamera... :)
Poista